Jouluiloa!

Vauvantuoksuista joulua!

Tyttö!

Hän on täällä!Juuri kun olin miettinyt, että kirjottaisin blogiini ajatuksia teemalla pari viikkoa laskettuun aikaan, päätti tyttömme syntyä neljännen hääpäivämme saattelemana. Hän on pikkuruinen, hukkuu melkein kaikkiin vaatteisiin. Synnytys meni tällä kierroksella joutuisammin ja toipuminen on ollut nopeampaa. Nyt olin jo ehkä kolmantena päivänä samassa kunnossa kuin viime kerralla vasta kolme viikkoa synnytyksestä! Vaikkei ilman vammoja nytkään selvitty, on helpotus kun ei ole kovia kipuja ja jaksan touhuta taaperonkin kanssa. Eli hyvin meni!

Syksy oli aika rankka ja sen vuoksi ei blogin ylläpitoon riittänyt resursseja. Kauhea raskauspahoinvointi palasi kesän jälkeen ja meillä on taas remontoitu, siitä vielä myöhemmin laitan kuvia.

Pari ajatusta äitiyspakkauksesta

Tässä Kelan äitiyspakkaus 2015 (kuva Kelan sivuilta). Tarkemmin sisältöä on kuvattu täällä: Kela

Tästä alkaa oma versioni pakkauksesta. Sisältö on vähän tällainen suunnilleen pakkaus kun en jaksanut ryhtyä ihan kaikille tavaroille etsimään vastinetta tai kuvaamaan esim. kondomeja. Pahoittelen kuvien ja kuvausjärjestelyjeni laatua, ei vain aikaa löytynyt parempaan kehittelyyn!

Äitiyspakkauksen kommentointi ei tietenkään ole viisain aihe näinä taloudellisesti tiukkoina aikoina, jolloin Suomeen vyöryy joukoittain ihmisiä, joilla ei ole juuri mitään materiaalista omaisuutta. Mutta silti jokusen ajatuksen siitä kirjoittaisin. Moni on sitä mieltä, että koska pakkaus on lahja valtiolta, sitä ei myöskään saisi kritisoida, mutta itse olen sitä mieltä, että veronmaksajalle kyse ei ehkä ihan täysin ole lahjasta. Kaikkihan me pakkauksia olemme yhdessä rahoittamassa. Myötätuntoni on myös Kelan ihmisten puolella, ei ole varmastikaan helppoa koota pakkausta äideille, joista osa rakastaa retroa, osa inhoaa sitä, osa haluaisi värikästä ja osa puolestaan neutraalia. Osa siis tykkää pakkauksesta hurjasti ja osa myy käyttämättömiä vaatteita kirppiksellä puoli-ilmaiseksi.

Muistan vielä kun vanhin siskoni aikoinaan esitteli vauvalleen saamaa pakkausta (siitä on pelottavan paljon aikaa, sillä vauva on nyt onnellinen rintamamiestalon omistaja, iso mies jo). Silloin mieleen tuli muutama haave siitä, miten ihanaa joskus olisi itse avata äitiyspakkaus omalle lapselle ja olla osa tuota hienoa perinnettä. Pojalleni en kuitenkaan ottanut pakkausta, koska tuntui, että meillä oli jo kaikkea mahdollista saatu lainaksi ja vieläpä mieluisampia kuin pakkauksen sisältö. Raha sijoitettiin sitten turvakaukaloon tai vastaavaan. Kun tämän vuoden pakkaus julkistettiin, ei vielä ollut ajatuksena laajentaa perhettä, mutta ihastelin mielestäni hienointa lämpöpussia, lakanasettiä, yöpukua ja toppahaalaria moneen vuoteen ja harmittelin, ettei tämä pakkaus ollut saatavilla vuonna 2014. Nyt kun pakkaus olisi meidänkin mahdollista saada, en kuitenkaan ole oikein varma. Oikeastaan haluaisin pakkauksesta vain tuon pussin, vaatteita meillä on jo tosi paljon ja nyt kun meille on veikattu tyttöä, näen tuon pakkauksen sisällön pojalle tarkoitettuna. Printtiähkyni myötä vaatteista lähinnä valkoiset bodyt näyttävät kivoilta. Tajusin, että koska olen valmis ronklaamaan pakkauksen tuotteista, tarkoittaa se sitä, että meillä ei taida olla tavaroille suurta tarvetta, rahalle puolestaan löytyisi montakin sijoituskohdetta. Silti joku pikkutyttö sisälläni haluaa kokea äitiyspakkauksen saamisen edes kerran elämässä :D Niinpä sitten päätin, että kerään "äitiyspakkauksen" meillä jo olevista tavaroista ja ihastelen sitten niitä. Koitin koota omasta mielestäni sukupuolineutraalin pakkauksen, joka miellyttäisi mahdollisimman montaa makua ja olisi yhdisteltävissä äitien itse hankkimiin vaatteisiin, mutta huomasin, että onpa muuten vaikeaa! Tekemästäni koosteesta tietenkin suurin osa äitejä olisi sitä mieltä, että karseet värit ja mallit, tuollaisia en ainakaan lapselleni pukisi. Ja kai tämäkin setti on poikavoittoinen kun meidän pojan vaatteita kerran ovat. Todellakin myötätuntoisia ajatuksia Kelan ihmisille!

Jos joku tarttuisi haasteeseen ja esittelisi blogissaan omasta mielestään täydellisen äitiyspakkauksen, olisi tosi hauskaa nähdä se!

Vauvan odotusta

Toukokuussa 2014

...ja jälleen vauvamasun kanssa syyskuussa 2015. Sama paikka mutta tässä molemmat vauvani :)

Laskettuun aikaan on enää kolme kuukautta, pientä jänskätystä siispä ilmassa. Eniten taidan jännittää isoveikan suhtautumista muuttuvaan tilanteeseen, sen jälkeen synnytystä ja sitten imetystä ja koliikkia. Kakkavaippoja en tällä kertaa pelkää ja yöheräämisiin olen jo tottunut. Kai me selvitään :D Vauvan tuloon valmistautuminen on aika erilaista tällä kertaa: raskausviikoista ei oikein pysy kärryillä, eikä mitään suurempaa tavarahamstrausta ole tarvinnut. Jonkun verran on tosin tullut hankittua tyttövauvan vaatteita ja neulottua pientä ja vaaleanpunaista. Ainoa iso hankinta on ollut tuplarattaat, käytettynä ostetut Mountain Buggy duetit. Ainoat vierekkäin istuttavat, jotka meidän porras-kuisti-eteinen-hässäkästä saa sisälle vedettyä :D Päätös ratasmerkistä oli siis tällä kertaa aika helppo, kun emme uskalla edes yrittää päällekkäin istuttavaa mallia, esikoisen kanssa nimittäin on ollut sen verran haastavia vaiheita vaunuviihtyvyydessä. Aika vankkurit nämäkin rattaat kyllä ovat, mutta itsepä halusimme kaksi pientä samaan aikaan. Oma vika siis :D

Vanhoja taloja

Viikonloppuna Hämeenkyrössä oli avoimet ovet monessa vanhassa talossa ja mekin suuntasimme sinne. Emme ehtineet kiertää läheskään kaikkia kohteita, mutta ne joissa kävimme olivat tosi mielenkiintoisia! Retkipäivät ja vanhojen talojen näkeminen piristävät aina :)

Vanhojen talojen yhteydessä oli myös pieniä kirpputoreja. Minulle mukaan tarttui Kaunis matto-kirja vuodelta 1950, jossa on Rauha Aarnion työohjeet moneen hienoon ja tälläkin hetkellä yllättävän ajankohtaiseen mattomalliin. Meillä ei kyllä ole mattopuita, mutta jospa joskus tulevaisuudessa.

Lisää vaatefiilistelyjä

Punaisen paidan ostin monta vuotta sitten siskoni vauvalle Pariisista ja tossut Irlannista. Hauskaa, jos ne pääsevät jälleen käyttöön!

Jotain uutta hauskaa olen pojallekin löytänyt. Vaikka paidasta äitini onkin sitä mieltä, ettei se ole minkään näköinen, on se pojan päällä tosi söpö. Ainaskin mun mielestä :D

Oravakengät löytyivät taannoiselta Helsingin reissultani Zarasta. Ne olivat halvat, eivätkä varmaan laadukkaimmat talvikengät, mutta ehkäpä kauppareissukäytössä ei tarvitse mitään huikeita teknisiä ominaisuuksia?

<

Söpöilyä

Ei kai näistä saisi innostua. Olisi varmaan coolimpaa olla äiti, jolle pikku vaatteet ovat yhdentekeviä. Mutta en vaan voi itselleni mitään, nämä ovat ihania!

Pienille tytöille löytyy aivan huippuja päälle pistettäviä, mutta täytyy tunnustaa, että niiden suhteen olen tosi valikoiva. Poikien jutuissa tykkäsin enemmän erilaisista. Ehkä meillä on jo sen verran hienoja vaatteita olemassa, että ne mitä hankin uudelle vauvalle, pitää olla tosi mieluisia, jotta tulee pidettyä. Esimerkiksi retro tai Prisman Tutta ym. vaatetarjonta ei tyttöjen jutuissa iske yhtään, ehkäpä tyttömäinen vintagesöpöstely sopisi parhaiten kuvaamaan mieltymyksiäni. Tänä syksynä varsinkin Lindexillä on ihan supersöpöjä juttuja!

Kai näistä vähän saa nauttia? Vielä kun lapsi ei ole edes syntynyt saati osaa vaatia barbieprinsessa- tai pikkupimuvaatteita (ei kai saisi lasten vaatteista niin sanoa, mutta joskus kaupoissa näkee lähes irvokkaita miniversioita aikuisten baari-iltahepenistä!) niin tekee mieli fiilistellä. Tiedän, että on pinnallista tykätä vauvan vaatteista ja aina on se 5% mahdollisuus, että vauva onkin poika. No sitten jos on niin ei se mitään, meillä on siinä tapauksessa pitkäksi aikaa vauvalahjoja pikkutytöille :D