perjantai 24. elokuuta 2012












Skotlannin jälkeen lähdin J:n kanssa pohjoiseen, olimme ensin viikon Lemmenjoella vaeltamassa, sitten päivän Norjan puolella, lopuksi vielä vähän mökilläkin. Takana on 3000 kilometriä, seitsemän kyläilypaikkaa, muutama vesisade ja miljardi hyttystä. Ja tietysti ne huikeat maisemat, joiden vuoksi kannattaa raahata selkä vääränä viikon ruokia, kalsareita, vessapapereita ja rikkinäistä ilmapatjaa rinkassa (kiitosta vain vaan Halti, tosin mies on super herrasmies ja antoi nukkua omalla ehjällään). Norjassa kävimme muuten Jäämeren rannalla Pykeijan kylässä, jossa monet osaavat puhua myös Suomea!

Ne jotka ovat nähneet Ravadas-könkään, tietävät, että kuvauspaikkoihini ei saisi mennä...anteeeksi vain! olin niin tohkeissani, että totaalisti unohdin opastustaulut ja kiipesin vähän korkeammalle kuin pitäisi. Mutta hienoa oli.

4 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Heti tuli hurja Lappikaipuu. Voi kun elämässä olisi vähän enemmän vapautta ja voisi aina joskus lähteä tuntureille.

17 neliötä kirjoitti...

Mieheni on pohjoisesta, hänen mumminsa ja melkein koko suku asuu siellä, muutenkin tykkäämme Lapin luonnosta. Menemme varmaan elämän loppuun asti Lappiin joka kesä! Viimeistään aina uutena vuotena ryhdymme pohtimaan seuraavan kesän kohdetta :)

Emmi kirjoitti...

Katsoin toisesta blogistasi kuvia ja nähdessäni mintunvihreän naulakon, mulla tuli itku! Niin ikävä! Soitellaanpa taas, oot ollut mielessä! <3 p.s: Ihania kuvia kesästä. :)

17 neliötä kirjoitti...

Voi ihanaa Emmi, oot ollut myöskin mielessä! Soitellaan pian!