Kuvissa ovat kummipoikien joululahjat, joista sukat sain ajoissa valmiiksi, mutta takkia en ole edes sovittanut vielä. Vauvat eivät kuitenkaan taida vielä kovin paljon osata loukkaantua myöhästyneistä joululahjoista :) Inspiraatiota kuvioneuleeseen löysin Muita ihania-blogista, (joka on oikeastikin tosi ihana :)) takin ohjeen otin soveltaen dropsin mallista ja sukkiin jostain Novitan ohjeesta, joka itseasiassa ei ollut kovin hyvä tai sitten en vain osannut. Lankana takissa on villan ja puuvillan yhdistelmä, joka on kivan pehmoista ja ostaisin mielellään lisääkin sitä, mutta se on lähilankakaupastamme toistaiseksi lopussa. Sukat puolestaan on tehty erilaisista jämälangoista. Lopputulokseen olen pääosin melko tyytyväinen, mutta opittavaa vielä on! mutta eikös se niin mene, että harjoitus tekee mestarin! :)

Illalla puoliso puuhasi tovin kellarissa ja sai tehtyä pari keittiön ovea malliksi. Vielä ne ovat teipillä kiinni ja pintakäsittelyä vailla, mutta vähän saamme fiilistä kaappien lopullisesta ulkonäöstä. Moni varmaan ehdottaisi, että jättäisivät pintakäsittelyn tekemättä, ja nätithän näin olisivat, mutta meillä on toiveena, että kaapit kestäisivät yhtä kauan kuin mekin, jolloin lakka tai maali pidentää niiden ikää merkittävästi. Lakkaamista ainakin kokeillaan, katsotaan mitä tulee!

Ovissa on ideana perinteinen ilme, eli toisin kuin modernit ovet, jotka jäävät kokonaisuudessaan rungon päälle, nämä huulletaan osittain sen sisään.

Kevään aikana on vielä pähkinä purtavana julkisivujen maalauksen kanssa. Eteläjulkkari on huonossa kunnossa, muut sivut vain paikoitellen, joten olemme harkinneet, että jospa vaihtaisimme vain huonot laudat, ja muutoin maalaisimme uudestaan. Ongelma on kuitenkin se, että pintalaudoituksen ja vinolaudoituksen välissä ei ole tuuletusrakoa, mikä puolestaan saattaa altistaa talon rakenteita liialle kosteudelle. Toisaalta, jos ajattelee, että talo on sillä rakenteella selvinnyt jo 50 vuotta, niin jospa se selviäisi vielä vaikka 10-15 vuotta, jonka jälkeen talo kuitenkin pitäisi maalata taas uudelleen. Pikku mutkan matkaan tuo vielä lateksityyppinen maali, jolla talo on viimeksi maalattu - se siis pitäisi saada ERITTÄIN hyvin raaputettua pois ennen uutta maalia. Tämän hengittävyys-ongelman vuoksi kun emme halua maalata uudestaan muovimaalilla, ja vanhaan lateksiin taas ei meinaa mitkään perinnemaalit tarttua. Petroliöljymaali on meillä tällä hetkellä ykkösvaihtoehto, jollei oikeastaan jopa ainoa. Siitä löytyy sekä hyvää että huonoa kommenttia näiltä netin loputtomilta keskustelupalstoilta. Jos taas valitsimme uudelleen laudoittaminen ja ilmarakoa varten koolaamisen, pitäisi siirtää kaikkia ikkunoita ulommas, omaan arkkitehtuurin estetiikan näkemykseen kun syvällä olevat ikkunat eivät kuulu. Eli joka tapauksessa voin jo vähän ennustaa, että tekemistä ensi keväälle riittää! Mutta itsepä tämän talon halusimme :)

Jossain kivassa sisustuslehdessä joku oli ripustanut omenoita linnuille talviruuaksi. Siitä inspiroituneena innostuin minäkin ripustamaan yhden jouluompun pihan tinttien iloksi. Viikon se on siinä ollut, eikä ole kenellekään kelvannut. Liekö tottuivat syksyllä kotimaisiin hedelmiin, vai mistä kiinni...Eilen illalla kun katsoin ikkunasta, huomasin, että jänöpupu, joista muuten tykkään oikein kovasti, oli rouskuttamassa viime kesänä istuttamaani ruusupensasta. Kopistin ikkunaa, jonka jälkeen pupu säikähti ja siirtyi viinimarjapensaalle jatkamaan aterioimista. Isot varikset ja harakat tykkäävät myös ruokailla pihassamme, mutta niitä emme niin paljoa toivo vieraiksi, koska ne haittaavat pikkulintujen ruokailua ja ahmivat lintulaudan antimet hetkessä tyhjiksi. Välillä tulee melkein syyllinen olo, kun olen tällainen linturasisti, mutta niiden ruokahalu käy jo vähän kukkaron päälle.

Pitäisi varmaan käyttää kamerassa jalustaa, hankkia valovoimaisempi linssi tai odottaa kevättä kun näin rakeisia kuvia tulee. Mutta. Tässä on siis meidän rempattua takka/työhuonetta. Tästä ei varmaan näe, mutta tapetissa loikkii kasvien joukossa kettuja!

Kuisti. Kuvan pikku seinäkaappi oli ensimmäisiä asioita, joita talosta näin ja joihin ihastuin, kun kävimme ensin vain pihassa ikkunoista kurkkimassa.

Ovet puuttuvat vielä, mutta muuten on aika valmista keittiössä. Rungot maalasimme ja hyllyt puolestaan lakkasimme. Minä sain pitkälti toimia meidän maalarimestarina ja  levyjen reunanauhojen liimaajana, mies puolestaan hoiti puusepän hommat. Aiemminkin varmaan olen maininnut, että kaapit teimme rimalevystä, tuosta perinteikkäästä keittiökalustemateriaalista.

Tässä pikku esittely paitsi keittiön vesipisteestä myös tiikkireunaisesta tasosta. Virrvarr-kuvion tähän Formican mallistoissa olevaan melamiinitasoon on suunnitellut Sigvard Bernadotte vuonna 1958 eli vain pari vuotta ennen talomme valmistumista. Tason valmiilla tiikkilistalla tilasimme perinteisiä keittiöitä valmistavasta puusepänverstaasta nimeltä Neljä seppää. Valaisimet välitilaan ostimme Tampereen rakennustorilta ja toisen muistaakseni SPR:n kontista. Alle kahdenkympin valaistus siis :) Hana on Hansgrohen Axor ja allas Stalan. Astianpesukonetta varten valitsimme Damixan  elektronisen pesukoneventtiilin, jonka piilotimme tiskikaappiin.

Ja tässä vielä olohuone sekä uusi vanha sohva paikallaansa. Mietin vain, että uskaltaisikohan siihen kokeilla marketista saatavaa kuivapesuainetta, vai onko se verhoilun loppu...kangas ei varsinaisesti ole likainen, mutta siinä on jonkin sortin aromi, jos laittaa nenän lähelle.

 

Tänään olemme vain rentoutuneet ja nauttineet kaikesta, minkä eteen olemme tämän vuoden aikana nähneet vaivaa. Uskomaton, miten kivalta tiskikoneen tasainen surina kuulostaa, miten onnellista on neuloa takkatulen lämmössä ja miten helppoa on samaistua leikkihellan lahjaksi saaneen kummipojan intoon upouutta induktioliettämme ihmetellessä. Se on aivan uskomattoman nopea! Ja täällä ei haise tupakki (paitsi vähän olkkarissa ja eteisessä) vaan hyasintit ja hieno joulukuusemme! Tämä on niitä hetkiä, kun voi vain huokasta, että kaikki on ollut vaivan, huolen ja väsymyksen arvoista. Ehkä me tällä ilomme jaksamme jatkaa puurtamista, työtä tässä talossa kun vielä riittää.

Ennen-kuva aaton aattona noin klo 18. The day before Christmas eve at 6 pm in our living room (which looks more like a store room...)

...and Christmas eve afternoon! Looks more like a home now :) Ja tässä jälkeen-kuva eli tilanne jouluaaton iltapäivältä. Neljään asti valvoimme yöllä, mutta siivousurakan lisäksi saimme tapetit takkahuoneeseen, keittiöön tiskialtaan ja hanan sekä lisäksi tiskikoneen käyttöön! Meillä näyttää ihan kodilta täällä, vaikka välillä miettii, onko tämä vain väsymyksen tuottamaa onnellista näköharhaa :) Design spongessa taisi olla taannoin kilpailu parhaasta olohuoneen joulu-makeoverista, eikö meilläkin ole kohtuullisen hyvä muutos? (Olohuonetta emme taida pikku tupakkihaisuista huolimatta jaksaa remontoida tähän väliin, joten sen siivoaminen käyttöön tuntui parhaalta ratkaisulta.)

Hyvää joulua kaikille! 

 Vuosi sitten elimme jänniä aikoja. Minä olin kauhean kipeänä ja ääntä ei tullut. Miesparka puolestaan oli kaikista muutto- ja taloasioista väsynyt. Mutta saimme toisemme ja minäkin sain sen verran ääntä takaisin, että pystyin sanomaan tahdon! Eikä kaduta yhtään, sain huippu ihanan miehen, oman hassun supernerokotipuuseppähottikseni! Meillä oli mahtavat kukat, ruuat ja jälkiruokapöytä ja olen lopun elämää kiitollisuuden velassa niille monille, jotka auttoivat laittamaan kaiken. Ystäviä olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut kiva kutsua enemmänkin, yhden valkokankaan olisi voinut vetäistä alttarin edestä pois, jonkun olisi voinut palkata vähäsen kehumaan minua (kieroutunut luonteeni olisi kieriskellyt mielihyvässä julkisesta imelyydestä), viimeiselle viikolle ei olisi kannattanut jättää niin montaa hoidettavaa asiaa ja kaiken olisi voinut ottaa niiiiiiiin paljon rennommin vaikka rennosti kuvittelin ottavani. Päivän päämäärän kannalta nuo eivät kuitenkaan olleet oleellisimpia asioita ja hyvät kemut kokonaisuudessaan olivat, ja vielä paremmat kemut ovat olleet nämä vuoden päivät häiden jälkeen.

One year (almost) married!