tiistai 20. marraskuuta 2012
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
lauantai 3. marraskuuta 2012
(kuvat lainattu Fermin, Iittalan, Artekin, Finnish Design
Shopin, Lännamöblerin, Sagaformin, Cole&Sonin, Formican ja Magnon
sivuilta)
Tänään jälleen maalasimme kaappien runkoja, ensi viikolla varmaankin pääsemme jo sahaamaan ovet kaappeihin ja laatikoihin. Keittiö on nyt jo sen verran pitkällä, että vähän uskaltaa jo haaveilla joulukinkun paistamisesta upouudessa uunissa :) Tein iltojen ratoksi tällaisen fiiliskuvan, jossa osa asioista on sellaisia, mitä meillä jo on, osa puolestaan on jotain, mitä aiomme keittiöön laittaa. Loput ovat muuten vain kokeilua, miltä näyttäisivät niiden seurassa. Ruokapöytää ja tuoleja tuskin voimme tässä vaiheessa hankkia tai ainakaan tuota hintaluokkaa, mutta hienoja nuo ovat! Tapiovaaran domukset ovat jo vuosia olleet haaveeni, ja mielestäni ne ovat hyvät myös istua. Jopa lyhytjalkaisen! Jospa joskus löytäisin niitä vaikkapa käytettynä...ainoa vaan että vaneriin rikkoo sukkikset, jos istuinosa on vähänkään lohjennut. Uudemmista tuoleista Stolabin Miss Hollyt (ylin tuoli) ovat kivan keveän näköiset ja kelpaisivat nekin. Meillä ei kyllä ole puutetta tuoleista, niitä saimme talon mukana ja sekä miehelläni että minulla niitä oli jo ennestään.
Enimmäkseen remppailu on mukavaa ja mielenkiintoista, käsillä tekeminen on aina kivaa. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että välillä iskee kaikenlaisia riittämättömyyden tuntemuksia. Mietin vain niitä perheitä, joissa on lapsia remontin keskellä, minulla kun meinaa taloudenhoitokyvyt loppua kesken jo näin kahdestaan! En saa taloa pysymään siistinä, piha on täynnä mätiä omenoita ja saunaeteinen puolestaan pullistelee pyykeistä. Rempparuokavalio on toisinaan aika karmivaa ja tunnen syyllisyyttä kun en ehdi tarpeeksi auttaa vanhempiani ja pikkulapsiperheen arkea elävää siskoa. Tai ehdi järjestää miehen vaatekaappia, saati omaani. Olen kesän jälkeen tappanut kaikki huonekasvimme ja sellaista viikkoa ei ole, etteikö jotain olisi hukassa. Toisaalta, tuntuisi pahalta, jos yrittäisin saada arkemme näyttämään ulkoisesti täydelliseltä, mutten ehtisi olemaan mukana remontoinnissa. Haluan kaikkein eniten osallistua siihen, tehdä taloa omaksi, oppia uusia asioita ja toisaalta kokeilla käytännössä jo opeteltua. En haluaisi jo nyt urautua perinteisiin ns. miesten ja naisten töihin, vaikka joskus se melkeinpä olisi se vaihtoehdoista helpoin.
Tänään jälleen maalasimme kaappien runkoja, ensi viikolla varmaankin pääsemme jo sahaamaan ovet kaappeihin ja laatikoihin. Keittiö on nyt jo sen verran pitkällä, että vähän uskaltaa jo haaveilla joulukinkun paistamisesta upouudessa uunissa :) Tein iltojen ratoksi tällaisen fiiliskuvan, jossa osa asioista on sellaisia, mitä meillä jo on, osa puolestaan on jotain, mitä aiomme keittiöön laittaa. Loput ovat muuten vain kokeilua, miltä näyttäisivät niiden seurassa. Ruokapöytää ja tuoleja tuskin voimme tässä vaiheessa hankkia tai ainakaan tuota hintaluokkaa, mutta hienoja nuo ovat! Tapiovaaran domukset ovat jo vuosia olleet haaveeni, ja mielestäni ne ovat hyvät myös istua. Jopa lyhytjalkaisen! Jospa joskus löytäisin niitä vaikkapa käytettynä...ainoa vaan että vaneriin rikkoo sukkikset, jos istuinosa on vähänkään lohjennut. Uudemmista tuoleista Stolabin Miss Hollyt (ylin tuoli) ovat kivan keveän näköiset ja kelpaisivat nekin. Meillä ei kyllä ole puutetta tuoleista, niitä saimme talon mukana ja sekä miehelläni että minulla niitä oli jo ennestään.
Enimmäkseen remppailu on mukavaa ja mielenkiintoista, käsillä tekeminen on aina kivaa. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että välillä iskee kaikenlaisia riittämättömyyden tuntemuksia. Mietin vain niitä perheitä, joissa on lapsia remontin keskellä, minulla kun meinaa taloudenhoitokyvyt loppua kesken jo näin kahdestaan! En saa taloa pysymään siistinä, piha on täynnä mätiä omenoita ja saunaeteinen puolestaan pullistelee pyykeistä. Rempparuokavalio on toisinaan aika karmivaa ja tunnen syyllisyyttä kun en ehdi tarpeeksi auttaa vanhempiani ja pikkulapsiperheen arkea elävää siskoa. Tai ehdi järjestää miehen vaatekaappia, saati omaani. Olen kesän jälkeen tappanut kaikki huonekasvimme ja sellaista viikkoa ei ole, etteikö jotain olisi hukassa. Toisaalta, tuntuisi pahalta, jos yrittäisin saada arkemme näyttämään ulkoisesti täydelliseltä, mutten ehtisi olemaan mukana remontoinnissa. Haluan kaikkein eniten osallistua siihen, tehdä taloa omaksi, oppia uusia asioita ja toisaalta kokeilla käytännössä jo opeteltua. En haluaisi jo nyt urautua perinteisiin ns. miesten ja naisten töihin, vaikka joskus se melkeinpä olisi se vaihtoehdoista helpoin.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
lauantai 20. lokakuuta 2012
![]() |
| Keittiö on nyt tässä vaiheessa. Vielä pitäisi maalata lattia ja ikkunan pielet, tapetoida seinä, nikkaroida kaapit loppuun, kaakeloida välitila ja lisäksi tehdä kaikki pienet jutut, kuten listat. |
![]() |
| Lattialaudat ovat jotain c-luokan talouslaatua, eli oksakohtia on niissä tosi paljon. Teimme sellakan ja etanolin sekoituksesta tällaisen mönjän, jolla oksakohdat lakattiin. |
![]() |
| Keittiökaappiprojekti etenee myös. Vielä pitää päättää, millaisen pintakäsittelyn niille teemme, maalia, lakkaa vai molempia. |
torstai 18. lokakuuta 2012
Siskoni kuopus, meidän kummipoika :) syksyn aikana neuloin pipon (Dropsin ohje) ja liivin (omalla ohjeella, sen on vähän näköinenkin...). Tuolla pikku heppulilla on kyllä aina hyvät jutut! tässä taannoin pikkuinen soitti ja kysyi nauraen, että missä minun ja mieheni lampaat ovat. Meillä ei siis oikeasti ole lampaita, mutta kehitin vähän tarinaa olohuonelampaista, jotka nukkuvat meidän kanssa samassa sängyssä ja ovat vallan ihania. Ei kai saisi huijata, mutta jos toisella on niin kiva ja hyvä kysymys, niin haluaisi antaa kivan vastauksenkin :D
keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Tilaa:
Kommentit (Atom)



















