reissuja

Kesän reissuputki on alkanut, siskolla on käyty ja mainiossa veturimuseossa. Jäljellä on Rovaniemi, Skotlanti, Lappi ja Ahvenanmaa. Taidan tykätä karuista paikoista :) Blogissa on siis luvassa reissuaiheisia postauksia!

Nyt kaipaan vertaistukea. Periaatteessa olen ihan sinut sen kanssa, että olen tosi lyhyt, mutta joskus se harmittaa. Tai oikeastaan se ei harmita, että minä olen lyhyt, vaan se, että suurin osa ihmisistä on paljon pitempiä. Jo jonkin aikaa olen etsinyt mukavaa vaihteellista polkupyörää, mutta ehkäpä minun pitäisi ostaa joku niistä vaaleanpunaisista prinsessatarroilla varustetuista, jotta jalkani ulottuisivat polkimille. Ja kun samaisissa urheiluliikkeissä etsin ulkoiluhousuja, eivät ne kahdennetkymmenennetkään ole tarpeeksi pieniä. Se on epäreilua! Löytyy kaikkia pro XL-säätiöitä ja isojen tyttöjen vaatemallistoja, mutta meidät pienet tytöt on ihan unohdettu. Ja samalla kun sovitan niitä liian isoja housuja vieläpä totean, että uuh, jalkani ovat varsin täyteläiset, olen tosi ymmälläni, kun en ole varma, onko kehonkuvani kieroutunut, housut kaikille muillekin liian isoja vai olenko vain 1:5 pienoismalli tuhtijalkaisesta naisesta.

No tulipa vuodatus. Pointti oli ehkä se, että jos joku tietää kivoja menopelejä pienille naisille niin vinkkejä otetaan vastaan. Jopotkin ovat kivoja, mutta en tiedä, millaisia ne olisivat retkikäytössä.

Kaikkea uutta

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin hankkimaan Normann Copenhagenin varjostimen. Etsin jotain aika pelkistettyä, mutta innostuin sitten tästä ja sen hauskasta kokoamispuuhasta sitäkin enemmän. Vielä on joitain asioita, joita kotiin haluaisin hankkia, kuten uuden maton ja String-hyllyn, mutta ehkä kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. Ja toisaalta, itseni tuntien aina kuitenkin tekee jotain uutta mieli, siitä ei pääse mihinkään.

Varjostin on kyllä ollut viime aikoina niitä pienimpiä uusia juttuja elämässäni. Sain lopultakin diplomityöni valmiiksi, ja vielä kun saan ensi viikolla seminaariesityksenkin ohi, niin sitten tutkinto on koossa. Samalla viikolla kun palautin dipan, lopetin vanhassa työpaikassa ja heti seuraavalla viikolla aloitin uudessa. Vähän oli haikea tunnelma sanoa heipat vanhoille kivoille työkavereille, mutta toisaalta on ollut mukava tutustua taas uusiin. Vieläkin on pää pyörällä tästä kaikesta!

Viikko sitten sain olla ystävieni häissä valokuvaajana, ja pakko myöntää, että tuskin edes omia häitä jännittäisin niin paljon. Vielä vuosi sitten en olisi suostunut moiseen puuhaan, mutta nyt kun kamera on tullut paljon tutummaksi, olin tosi iloinen kun sain niin paljon luottamusta. Oli hauskaa, mutta seuraavan kerran jos tulisin pyydetyksi juhlien valokuvaajaksi onnistuisin varmaan paremmin. Hääkuvia en voi tänne nettiin laittaa, mutta olisi mukava tietää, onko joku muu teistä ollut häissä kuvaajana?

uutta & vanhaa

Ystäväni kävi Helsingissä Retroradio-nimisessä(vai mikäköhän sen nimi oli...) liikkeessä ja muisti minun haaveilleen toimivasta vanhasta radiosta. Niinpä sitten yksi sellainen löysi tiensä Tampereelle :) Kun aloin suunnittelemaan muuttoa, ensimmäinen, mitä aloin etsiä, oli radiolle sopiva lipasto. Ihailemieni 50-luvun design-lipastojen sijaan päädyin kuitenkin ostamaan uuden saarnilipaston, mikä oli ehkä ihan hyvä ratkaisu loppuviimeksi. Kun hankkii kerralla koko olohuoneen kalusteet, oli budjetti pakko pitää aika pienenä, ja halusin myös tavaroiden olevan hyväkuntoisia, sillä asunto muuten oli parinkymmenen vuoden takaisessa kuosissa. Halusin sellaista pelkistetyn klassista henkeä, mutta pelkäsin, että lopputulos olisikin kokonaisuutena aivan tosi nuhjaantunut. Nojatuolin rungon huusin huutonetistä, ja verhoilua opiskeleva työkaveri laittoi sen hienoksi. On uudet jousetkin ja kaikkea :)

Ja vielä pieni mainostus, esimerkiksi tuo lehtitelineen runko on Tamperelaisesta, mainiosta Design Boulevard-liikkeestä. Jos olette täälläpäin liikkeellä, käykääpä kurkkimassa.

Juliste

Pöydän pääty tuntui kaipaavan jotain, joten yhtenä iltana kun tein diplomityötä yliopistolla, ajattelin vähän testailla, miten osaston uusi ison koon tulostin toimii. Tein kaksi kuvaa (autocadilla :D), mutta salmiakkiruutuiseen tuli rasittavia optisia harhoja, jonka vuoksi tuo ylemmän kuvan juliste jäi seinälle. Ehkä kesän tullen löydän vielä kivemman kuvan, mutta toistaiseksi katselen siis laatikoita.

Löytyneitä

Kun muutin uuteen asuntoon, oli siellä kaikennäköisiä tavaroita muilta jääneinä. Enimmäkseen ne olivat valaisimia, mutta joukossa oli myös melko rähjäinen lastulevyhylly, jonka purin, sekä seinään huolella ruuvattu komero, jota oikeastaan en edes tarvitsisi, enkä haluaisi, mutta jopa sen siirtäminen vaikuttaa paikkoja tuhoamatta mahdottomalta. Kuvien tuolit kuitenkin löytyivät myös, ja niistä olen ollut aika iloinen!

uusi :)

Se on jännä juttu, miten paljon mielitekoja heräsi sen jälkeen, kun tieto muutosta varmistui. Aiemmin olin ollut melko tyytyväinen omaisuuteni määrään ja laatuun, mutta joku kumma materialisti sisälläni heräsi eloon. Toki olen ollut materialisti (eli nautin tavaroista :D) ennenkin, mutta nyt sain kehitettyä äärimmäistä draamaa, kun himoitsemani palisanterilipasto, johon oikeastaan ei olisi ollut edes varaa, olikin jo myyty. Tai se, että olin varsin kyvykäs keskustelemaan tuntikaupalla sohvien syvimmästä olemuksesta. Tai että monta viikkoa ajattelin joka päivä string-hyllyä, jota en siis ole hankkinut, mutta mielessäni hekumoin siitä edelleen. Kaksioon muuttaminen on todella ollut odotettu hetki elämässäni.

En olisi edes arvannut, miten mukavaa tila on, tai ikkunoista tulviva valoisuus. Melkein-ammattini puolesta osaan tietenkin miettiä ja suunnitella niitä, mutta olin jo niin pitkään asennoitunut itse olemaan niistä osaton. Asunnossani ei ole hienoja parketteja tai viimeisen päälle tapetteja, mutta olen äärimmäisen kiitollinen tästä mahdollisuudesta tänä aikana, kun vuokrat yleensä ovat pilvissä. Pinnoista huolimatta asunnossa piilee kuitenkin suht tyylikästä 50-luvun arkkitehtuuria, ja aluekin on mukava sekä kävelymatkan päässä kaikesta.

Eli tervetuloa!