Linssilude

Lomakuvia: Sveitsi

Suosikkimaideni joukkoon löytyi jälleen uusi maa. Postaan myöhemmin lisää kuvia ja vähän myös tarinaakin.

Lomakuvia: Kreikka

Hoplaa. Täällä taas. Tosin vieläkin vähän empien, mitä tehdä niin tämän virtuaalisen kuin sitten se fyysisenkin 17 neliön suhteen. Toisaalta blogittomuus lisää yöunien määrää ja lieventää opiskelustressiä, ja toisaalta koko vuoden olen uhonnut tämän olevan viimehetkiä Tampereella ja 17 neliössä asumisen elämänvaiheesta. Mutta sitten kuitenkin arveluttaa. 17 blogi on ollut muistikirjani jo kohta kaksi vuotta ja vähän sellainen oma lapsi, josta ei raaskisi luopua. Ja Tampereen kesä on KAUNIS, voi että, viime vuoden Suomen kesä jäi väliin, joten nyt näen taas uusin silmin kaiken vihreyden ja ympäröivien järvien viehätyksen. Taidan olla valmis joko lähtemään tai jäämään, näin yksinkertaisesti sanottuna :D

Kesälomareissuni muotoutuivat loppumetreillä kahdeksi eri matkaksi kahteen eri maahan kahdessa ei matkaseurassa. Kuviin keräsin Ateena-Volos-skiathos-Skopelos-Ateena-matkan kivoja juttuja.

1. Meri: Välimeressä löysin itsestäni vesipedon, jota en uskonut olevan olemassakaan. Lämmin merivesi ja aallot, ah!

2. Ystävieni kreikkalaiset häät: meren rannalla, aaltojen pauhatessa ja täysikuun heittäessä sillan veden päälle. Runsas valikoima liharuokia ja hauskoja piiritansseja, joita tanssin, vaikken osannutkaan.

3. Skiathos ja Skopelos: kiittelimme itseämme ratkaisusta viettää suurin osa matkasta saarilla. Kukkulakaupungit kapeine kujineen ja portaineen olivat jänniä paikkoja.

4. Kulttuuri: Akropolis ja Mamma Mia. Viime kesän matkoilla teemana olivat mm. Amelie, Rottatoulle, Moulin Rouge, P.s I love you ja The Quiet Man. Aikaisemmalla Skotlannin matkalla puolestaan etsin Rob Royn, Braveheartin ja Da Vinci-koodin kuvauspaikkoja. Nyt löytyi Mamma Mian maisemat! On mielenkiintoista verrata todellisia näkymiä filmille luotuun illuusioon, vaikka kaippa tämä on vähän kieroutunut harrastus. Akropolis oli myös erityisen hieno nähdä omin silmin.

Ihan kaikkein parasta lomassa oli kuitenkin se, että kerrankin oli aikaa viettää 24h ystävien seurassa.

17 neliötä pitää nyt tuokion taukoa. Mutta ei hätää, kameraleikit jatkuvat myös sen aikaa Samantapaisessa saapumispaikassa! Käykää ehdottamassa kuva-aiheita :)

Kameleonttiötökkäinen

Olipa kerran sellainen hassu ötökkäinen, joka halusi olla kuin kameleontit, ja vimmatusti miellyttää toisia. Se teki sitä niin paljon ja niin hartaasti, ettei lopulta miellyttänyt enää yhtään ketään ja niin ötökkäinen oli sitten kaikille aina vääränlainen.

Silloin kun sen ei pitänyt olla olemassa, se olikin, ja silloin kun piti olla, se teki itsestään näkymättömän.

Kun piti olla koiras, se olikin vain naaras, ja kun piti osata sirkkana soittaa, se osasikin vain piirtää runoja näkinkenkiin. Kun olisi pitänyt pelata leppäkerttulottoa, se tanssi hiirenä pöydällä ja kun se olisi halunnut olla alfanaaras, pitivätkin muut sitä vain ihan kivana bugina.

Silloin kun olisi pitänyt osata itkeä, se vietti aikaansa naurulokkien seurassa, ja silloin, kun olisi pitänyt osata näyttää iloiselta, se ei tiennyt, miten lakata kyynelehtimästä.

Silloin kun se olisi halunnut olla paikallaan, pitikin olla kovakuoriasjojona kuminauhan päässä, ja kun se olisi halunnut olla muuttolintu, olikin se vielä juuttuneena hämähäkinseittiin.

Kun olisi pitänyt olla ahkeraliisa, leikki se etana etana näytä sarves, ja silloin kun olisi pitänyt ottaa rennosti, suhasi se muurahaisena keossa.

Silloin, kun piti olla äänessä, oli se hiirenhiljaa, ja kun olisi pitänyt vaieta, pulputti sen pieni suu kuin tulviva räystäs keväällä.

Silloin kun sen piti olla valtavan luova otus, olikin se vain valtavan väsynyt kaikesta puuhailusta miellyttämisen saralla.

Tämä tarina on vielä vähän kesken, mutta ainakin itse toivon, että ötökkäinen huomaa, että kameleontit ovat pikku huijareita, ettei sellaiseen pidä ryhtyä, ja että ötökät ovat aika kivoja veijareita omissa kuorissaankin. Mutta muistaako ötökkäinen enää, mitä kuoren sisässä alkujaan oli, onkin jo toinen tarina.

Selfpotrait tuesday 2

Kävin eilen kokeilemassa, tulisiko keskiaikaisista tansseista kaipaamani seurallinen liikuntaharrastus kesäksi. Oli ainakin hauskaa. Vähän sellaisella hilpeällä tavalla. Vai ei homo sapiensin käyttäytymiskulttuuriin ole kuuluneet soidinmenot?! ;) Tunsin itseni ihan teerinaaraaksi.

Tuli myös mieleen Ylpeys ja ennakkoluulo ja se kohtaus, jossa Elizabeth Bennet ja Mr Darcy ovat tanssiaisissa. Elizabeth toteaa omasta mielestään tylyn hiljaiselle Mr Darcylle, että tämä voisi yrittää keskustella edes salin koosta tai parien määrästä. Huolimatta siitä, että näin ollen tiesin, mistä aihepiireistä tanssiessa kuuluisi keskustella, tyydyin vain hymyilemään kuin Mona Lisa ja nyökkäämään huolitellun aatelisesti kohdatessani parini katseen.

V niinkuin voittotunnelma

Välillä loistaa kevätauringon lisäksi myös naantalinaurinko. Tosin en ole ollut Naantalissa, mutta kaksi logoehdotustani pärjäsivät yhdessä kilpailussa niin, että toinen tuli toiseksi ja toinen kolmanneksi ( Huom! siihen osallistui noin 40 ehdotusta, enkä vain minä!!). Saan palkinnoksi 150e lahjakortin mihin vain liikkeeseen. Olen tänään miettinyt pääni kipeäksi, mitä se sitten voisi olla. Osallistuessani kisaan olin ajatellut, että jos voittaisin, ostaisin kameraan sellaisen superhienon, superhintavan laajakulmalinssin, johon ei varmaan vuosiin olisi muuten mahdollisuutta, mutten sitten voittanutkaan ykkössijaa, jolla sen olisi voinut ehkä saada. Mielessäni olen tehnyt listaa, mitä juttuja tekisi mieli, ja kuinka paljon niihin pitäisi vielä sijoittaa sen palkintosumman lisäksi. Nyt vaan naurattaa, että ei voi olla totta, en osaa päättää mitä haluan, on tämä voittaminen niin rankkaa :D

Jos en olisi tänään sattumalta piipahtanut polkupyöräkauppaan, olisin sentään osannut sanoa, mihin liikkeeseen sen lahjakortin haluaisin. Minulla ei ole viime aikoina ollut erityistä ajoneuvokuumetta, mutta koeajettuani Nopsan kiiltävänmustan Jazzy-pyörän olin aika myyty. Pyöräilyhän voisi olla kivaa! Mutta siihenkin pitäisi sijoittaa pari sataista lisää, enkä oikein tiedä, että minne minun edes tarvitsisi pyöräillä, kun elinpiirini on niin pienellä alueella, tai jos syksyllä lähtisinkin jälleen ulkomaille. Silti, sitä keveää polkaisua ei voi unohtaa...onko teillä kenelläkään 7-vaihteista Jazzya, onko se oikeasti tien päälläkin keveä ajettava?

Joka tapauksessa, minulla on jokin pakottava tarve saada palkintosummalla jotain ikimuistoista. Jotain erityislaatuisempaa kuin menneiden kilpailumenestysteni talouteeni tuomat hiustenkuivaaja ja Alvar Aalto-kirja ;